Apteekin historiaa...

Apteekkitoimintaa maassamme voidaan harjoittaa vain viranomaisten luvalla. Vanhastaan on ollut kysymyksessä Kuninkaallinen tai Keisarillinen privilegio. Nykyään apteekkiluvat myöntää lääkelaitos.

Vuoden 1688 apteekkiasetuksessa määrätään mm., ettei kukaan saa harjoittaa apteekkitoimintaa ilman sitä ennen Collegium medicumin edessä suoritettua säädettyä tutkintoa sekä sen lisäksi saatua kuninkaan "kutsua ja tilausta". Erityisesti painotettiin sitä, että myönnetyt oikeudet koskivat nimeltä mainittua henkilöä määrätyllä paikkakunnalla.

Apteekkilaitoksesta vuosina 1683-1808 annetut lait ja asetukset koskivat myös Suomea ja jäivät voimaan myöhemminkin.

Kesäkuun toisena päivänä 1689 ja saman vuoden kesäkuun kuudentena annettiin oikeudet kahdelle Suomen apteekille Turkuun ja Viipuriin. Sitä ennen oli Turussa, Viipurissa ja Käkisalmessa ollut Linna-apteekki. Nevanlinnassa, joka sai kaupunkioikeudet 1642, mainitaan myös olleen apteekin ja sen toimineen vuoteen 1703. Silloin venäläiset valloittivat kaupungin ja tuhosivat sen.

Kaikki vuosina 1689-1837 maahamme perustetut apteekit olivat kanta-apteekkeja. Omistajat ovat voineet siirtää apteekkinsa henkilölle, jolla oli vaadittu pätevyys. Vuoden 1928 apteekkilailla lakkautettiin kanta-apteekkioikeudet päättymään 1.1.1969.

Kruunu-apteekki Loviisassa

Loviisan apteekkiin kytkeytyviä tapahtumia ennen vuotta 1754

Menneiden aikojen sodat ovat suuresti ja ratkaisevasti vaikuttaneet apteekkien olemassaoloon yleisesti ja Loviisan apteekin syntyyn erityisesti. Siksi on syytä ensisijaisesti muistaa suuri pohjan sota, joka päättyi Uudenkaupungin rauhaan vuonna 1721 sekä hattujen sota, joka päättyi Turun rauhaan vuonna 1743.

Apteekin tulo Loviisaan on tätä taustaa vasten erikoinen tapaus, jota ei ole täysin selvitetty. Aikaisemmin on Loviisan apteekin alku sijoitettu Porvooseen, sittemmin Haminaan. Vuonna 1982 on ilmestynyt parikin teosta (Peldàn: Kaksi rasiaa, Nokela: Apteekkiemme aarteita), joiden perusteella juurien voitaneen katsoa johtavan vieläkin kauemmaksi.

Näin kuljetaan Nevanlinnan, Viipurin, Haminan ja Porvoon kautta Loviisaan.

Tavalla tai toisella on näiden kaupunkien apteekkareilla ollut jotain yhteistä, joskin toisesta toiseen kulkevat langat usein ovat hyvinkin hentoja, ehkäpä tarunomaisia.

Varmuudella tiedetään kuitenkin , että venäläisten vuonna 1703 valloitettua Nevanlinnan apteekkari Conrad Hasselbeck-Brandes pakeni Viipuriin ja perusti sinne uuden apteekin nimeltä "Skansen" anomatta siihen oikeutta. Apteekkari Thomas Alphusius, joka v.1689 oli saanut apteekkioikeudet Viipuriin , valitti asiasta viitaten yksinoikeuteensa. Collegium medicum myönsi Alphusiuksen olevan oikeassa, mutta otti samalla huomioon sen, että kuninkaan ja valtakunnan vihollinen oli karkottanut Hasselbeck-Brandesin hänen kotikaupungistaan. Tästä syystä mainittua apteekkaria vain ystävällisesti kehotettiin muuttamaan joko Porvooseen tai Helsinkiin. Hasselbeck-Brandes jäi kuitenkin Viipuriin.

Apteekkarien riidellessä oikeuksistaan lähestyivät isonvihan ukkospilvet. Vuonna 1710 valloittivat venäläiset sekä Käkisalmen että Viipurin.

Myöhemmin tiedetään Viipurissa 1720-luvulla toimineen yhden apteekin. Tämän omisti apteekkari Bernhard Christian Paris, joka oli naimisissa Hasselbeck-Brandesin tyttären kanssa. Eräitten lähteiden mukaan Paris lienee perustanut Haminaan lääkekaapin, joka siten olisi sikäläisen apteekin alku. Apteekkari Henning Rothfeldt sai 29. päivänä huhtikuuta vuonna 1732 Haminan apteekkioikeudet.

Suoranaisena seurauksena Turun rauhasta vuonna 1743, jolloin valtakunnan itäinen raja vedettiin pitkin Kymijoen läntistä haaraa, perustettiin 15 km:n päähän rajalta länteen Degerbyhyn kaupunki, joka samalla sai Haminan tapulikaupunkioikeudet. Uuteen kaupunkiin laadittiin nopeassa tahdissa kaavapiirustukset lahden pohjukkaan rakennettavaan linnoitettua kaupunkia ja lahden suulle merilinnoitusta varten. Ensimmäinen Loviisan kaupungin historiassa mainittu kaavoitus on peräisin vuodelta 1746 Degerbyn nimellä ja ensimmäinen Loviisan nimeä kantava on vuodelta 1753. Kuningas Adolf Fredrik oli nimittäin käydessään Degerbyssä vuonna 1752 antanut kaupungille uuden nimen puolisonsa Lovisa Ulrikan mukaan.

Kuollessaan vuonna 1740 apteekkari Rothfeldt oli naimisissa Helena Parmenten kanssa, joka jatkossa esittää huomattavaa osaa apteekkiasiassa. Leski meni naimisiin proviisorinsa Johan Ludovic Elfenbeinin kanssa, josta tuli Haminan apteekin uusi omistaja. Hänen täytyi kuitenkin jättää kaupunkinsa ja omaisuutensa ylipäällikkö Levenhaubtin annettua käskyn vetäytymisestä, kaupungin polttamisesta ja linnoituksen räjäyttämisestä 28. päivänä kesäkuuta 1742.

Elfenbein kuoli matkalla Tukholmaan ja leski Helena sai 17. päivänä lokakuuta 1745 apteekkioikeudet Porvooseen, kuitenkin vain kymmeneksi vuodeksi. Hän meni naimisiin kolmannen kerran, nyt proviisori Johan David Schönin kanssa, jolle oikeudet siirrettiin. Shön oli aikaisemmin toiminut Tukholmassa Cronanapteekissa ja tämän nimen hän antoi vasta perustamalleen Porvoon apteekille. Schön kuoli kuitenkin jo vuonna 1750 ja apteekin osti apteekkari Gustaf Åberg jonka privilegiokirja on päivätty 24. päivänä syyskuuta 1750.

Åberg lienee uskonut saaneensa apteekkioikeudet Porvooseen. Hän hankki kaupungista talon tontteineen ja perusti sinne suuren ajanmukaisen apteekin. Hänen on täytynyt melkoisesti hämmästyä, kun vuonna 1752 otettiin esille kysymys apteekin muuttamisesta Loviisaan ja tästä annettiin uusi lopullinen määräys vuonna 1753. Kymenkartanon läänin maaherra Henric Frede lienee Gabriel Nikanderin mukaan ollut tässä asiassa johtavana voimana. Haminan tapulikaupungin oikeuksien siirto Loviisalle ja siellä suoritettavat suuret rakennus- ja linnoitustyöt lienevät olleet syynä maaherran toimintaan.

Poimintoja taipaleelta

Näin kirjoittaa Porvoon tapahtumista Nikander: Harkitsevana miehenä kihlasi Gustaf Åberg kauppias Johan Pardanuksen lesken madame Sophia Teschen hyvin tietäen kaikenlaisten etujen koituvan sille, joka otti huolehtiakseen jostakin porvarishuoneesta. Madame Tesche sai kuitenkin uuden ihailijan, sotatuomari Brandebergin ja perui sopimuksen Åbergin kanssa. Tämä haastoi kuitenkin rouvan raastuvanoikeuteen. Syytteessä sanottiin, ettei tämä halunnut täytäntöön pantavan avioliittoa, josta Åberg oli hänen kanssaan sopinut laillisella kihlauksella voimatta antaa siihen mitään pätevää syytä.

Leski oli valinnut asiamiehekseen sotatuomari Brandebergin ja tämä luonnollisesti teki parhaansa. Hän antoi ymmärtää, ettei madame Tesche tässä asiassa ollut halukas minkäänlaiseen sopuun herra apteekkarin kanssa, vaan että asia molempien välillä on selvitettävä laillisella tuomiolla. Seurauksena oli kihlauksen purkaminen ja molempien osapuolien avioliitto toisella taholla. Madamme Tesche meni naimisiin Brandenbergin kanssa ja Åberg kauppiaan tyttären Anna Rahlingin kanssa. Asiaan kuuluu vielä, että Åberg myös oli valtuuttanut sotatuomari Brandenbergin hoitamaan oikeus juttunsa tietämättä tästä Sophian uudesta lemmensuhteesta. Ehkä rouva Anna Åberg, os. Rahling olikin suuri tekijä apteekin siirtymisessä Loviisaan!

Suomen ensimmäinen apteekkimerkki

Ruotsin ja Suomen lääkintälaitoksen historiassa, 1663-1812 III, Helsinki 1893 toteaa Hjelt: "mainittakoon että Gustaf Åberg, joka joutui muuttamaan Loviisaan, perusti sinne Kruunu-apteekin tiettävästi ainoan suomalaisen apteekin omine merkkeineen. Vasta vuonna 1799 hän luovutti apteekin pojalleen Anders Fredrik Åbergille."

Ensimmäinen huoltoasema

Loviisan matkailuoppaassa vuodelta 1910 olevasta ilmoituksesta käy ilmi, että Loviisan apteekki on toiminut myös aikanaan kaupungin ensimmäisenä autojen bensiiniasemana. Suositellaan moottori & automobiilibensiiniä, kaikkea halvimpiin hintoihin. Erikoishinnat tukkuostoissa.

Takaisin etusivulle

Seuraava sivu